lauantai 3. lokakuuta 2009

Kompastumisvaara, sisältää solmimattomia juonenpätkiä

Millaistahan olisi, jos kirjoja mainostettaisiin ja myytäisiin samaan tyyliin kuin kiinteistöjä? Esimerkiksi ilmaisun "pienellä remontilla tästä saa kelpo kämpän" voisi korvata sanoilla "valikoivalla lukemisella tästä saa kelpo tarinan". Porealtailla ja muilla hienouksilla huippuvarustellun kylpyhuoneen sijaan kirja saattaisi sisältää epätavallisen tuoreita metaforia.

Luultavasti tämä teksti pysyy ilmavana, kun en täytä sitä liiallisella määrällä virkkeitä. Siksi lopetankin tällä kertaa tähän.

lauantai 29. elokuuta 2009

Kirjanmerkit

Kaunis kirjanmerkki ei tee kirjasta parempaa, mutta ainakin näyttää tyylikkäältä. Täältä olen löytänyt ohjeen muutamasta helmestä ja virkkuulangasta valmistettavaan kirjanmerkkiin. Ohje ei ole vaikea, minäkin kokemattomana virkkaajana sain aikaiseksi ihan kelvollisia kirjanmerkkejä. Jos olet tottunut virkkaaja, luomuksistasi tuleekin sitten varmasti todella hienoja!

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Kirjaston mukavat kotisivut

Uudessa-Seelannissa sijaitsevalla Christchurchin kaupunginkirjastolla on hienot kotisivut. Sivustolla on paljon mielenkiintoista tietoa myös muille kuin kirjaston asiakkaille. Mukavia lukuvinkkejä saa "if you like" -luetteloista, joissa ehdotetaan sopivaa luettavaa esimerkiksi aikamatkailusta, kulttikirjoista, maorikirjallisuudesta ja monista muista asioista kiinnostuneille.

Paljon kivoja kirjavinkkiluetteloita
Pääsivu

lauantai 22. elokuuta 2009

Hauskuuskerroin

"Hei, onko se hyvä kirja?"
Lukija kohotti katseensa kirjastaan hieman ärtyneenä keskeytyksestä. "En tiedä vielä. Olen lukenut vasta kolme sivua."
"Onko se hauska kirja? Minä pidän eniten hauskoista kirjoista."
Nyt lukija alkoi toden teolla hermostua. "Mistä voit tietää, onko lukemasi kirja hauska? Ehkä kirjasi on tarkoitettu hauskaksi, mutta se on kärsinyt huonosta käännöksestä, tai mahdollisesti naurat kohdille, jotka on tarkoitettu hyvin traagisiksi. Ajattelepa, miten sellainen erehdys nolottaisi, jos kirjasta tulisi keskusteltua muiden kanssa."
"En ole ajatellut sitä noin."
Lukija alkoi päästä vauhtiin ja jatkoi: "Jokaiselle kirjalle on mahdollista laskea hauskuuskerroin. Valitaan tuhat koehenkilöä, jotka kukin jakavat mielestään hauskojen kohtien määrän sivujen lukumäärällä. Tästä luvusta vähennetään traagisten tapahtumien määrä jaettuna sivujen lukumäärällä. Näistä tuhannesta luvusta lasketaan keskiarvo, ja näin saadaan selville teoksen hauskuuskerroin."
"Ai... Taidanpa tästä lähteä laskemaan kirjani hauskuuskerrointa."
"Teepä se. Mukavaa päivänjatkoa", lukija sanoi.
Lukija huokaisi tyytyväisenä ja jatkoi taas kirjan lukemista. "Luulin jo, etten ikinä pääse siitä eroon. Vähän liiankin seurallisia nuo varpuset nykyään."

perjantai 21. elokuuta 2009

Otsikkorunoutta

Kirjojen nimiä säkeiksi yhdistelemällä saa muodostettua melkoisen vänkiä runoja.

JUMALAT JUHLIVAT ÖISIN

Päivä joka katosi
Uusi aamunkoitto
Unohdetut jumalat
Jälkeen kello kymmenen
Sadan vuoden yksinäisyys
Kuka minä olin?

Tämän runon tuottivat kirjailijat Donna Tartt, Tormod Haugen, Dorothy Quentin, Neil Gaiman, Marja-Leena Mikkola, Gabriel García Márquez ja Max Ehrlich.

torstai 20. elokuuta 2009

Jos olisin kirja

Ilmaisen nettitestin mukaan olisin "Avalonin usvat", jos olisin kirja. Sattuipa hauskasti, se on oikeastikin yksi lempikirjoistani. Löydä oma sisäinen kirjasi!




You're The Mists of Avalon!

by Marion Zimmer Bradley

You're obsessed with Camelot in all its forms, from Arthurian legend
to the Kennedy administration. Your favorite movie from childhood was "The Sword in
the Stone". But more than tales of wizardry and Cuban missiles, you've focused on
women. You know that they truly hold all the power. You always wished you could meet
Jackie Kennedy.



Take the Book Quiz
at the Blue Pyramid.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kirjakateus

Joskus pitkillä bussi- tai junamatkoilla oma kirja tuntuu olevan täynnä aina vain uudestaan alkavaa ja sivutolkulla kestävää ympäristön kuvailua (ks. edellinen blogimerkintä). Silloin tulee vilkuiltua haikeasti kanssamatkustajien käsissä keikkuvia kirjoja, joiden kannetkin näyttävät niin värikkäiltä ja kiinnostavilta.

Kateellisen kyräilyn sijaan kannattaa aloittaa ystävällinen keskustelu lähimmän KKL:n (Kiinnostavan Kirjan Lukijan) kanssa. Hyvällä onnella KKL voi olla nopea lukija ja lainata kirjan loppumatkan ajaksi, tai peräti bookcrossaaja, joka aikoi joka tapauksessa luopua kirjasta. Kaikkein parhaassa tapauksessa KKL:stä saattaa saada elinikäisen ystävän! Kaikki siis kilvan kirjoja bongaamaan.

tiistai 18. elokuuta 2009

Yhden kirjan ihmeet

Ihailen kovasti lukijoita, joiden itsekuri riittää vain yhden kirjan lukemiseen kerrallaan. Kesken olevia kirjoja lojuu välillä asunnossani vino pino, osaa ihan oikeasti luen ja toiset ovat ikuisuusprojekteja. Tämä "monikirjaisuus" aiheuttaa välillä hämmentäviä tilanteita, kun kirjojen tapahtumat sekoittuvat lukijaparan päässä. Näitä tilanteita voisi kutsua vaikka "mitä, onko sukellusveneissäkin nykyään kristallikruunuin koristetut tanssisalit" -ilmiöksi.

Moniin yhtä aikaa luettavina oleviin kirjoihin voi olla esimerkiksi seuraavia syitä:

Tilanpuute. Varsinainen kesken oleva kirja on kokonsa puolesta venäläinen klassikko, ja veisi liikaa tilaa laukussa sekä aiheuttaisi vakavia vammoja kantajalleen. Niinpä laukkuun on syytä pakata jotain kevyempää kannettavaa.

Katu-uskottavuus. Kesken oleva kirja on niin kaukana venäläisestä klassikosta, että Vakavan Lukijan maine kärsisi ankaran kolauksen sen lukemisesta julkisella paikalla. Niinpä varsinaisen kesken olevan kirjan tilalle pakataan jotain sisällöltään riittävän painavaa luettavaa silloin, kun mennään ihmisten ilmoille.

Vaihtelunhalu. Lukija nyt vain välillä haluaa lukea mammuteista ja toisinaan taas 3000-luvun roboteista. Onko siinä jotain pahaa?

Yhteensopivat värit. Kirjan kansien on sovittava yhteen muun vaatetuksen kanssa, kaikkihan sen tietävät.

Keskittymiskyvyttömyys. "Jaa, taas kolmenkymmenen sivun verran ympäristön kuvailua. Taidanpa aloittaa tätä toista kirjaa."

Organisointikyvyttömyyden ja kirjatulvan kauhistuttava yhdistelmä. Kaikkiin kirjastosta lainattuihin kirjoihin on paljon varauksia. Lisäksi lukija on bookcrossaaja, ja sitäkin kautta saadut kirjat pitäisi jo oikeastaan laittaa seuraaville lukijoille.

maanantai 17. elokuuta 2009

Shakespeare and Company

Shakespeare and Company on yksi suosikkikirjakaupoistani. Se on samannimisen, Sylvia Beachin aikoinaan pitämän kirjakaupan eräänlainen henkinen jälkeläinen. Nykyisen Shakespeare and Companyn omistaa eksentrinen vanhaherra George Whitman. Ikävä kyllä kauppa sattuu sijaitsemaan Pariisissa, joten siellä ei tule käytyä kovin usein. Onneksi edes hienoja kotisivuja voi ihastella osoitteessa http://www.shakespeareandcompany.com/.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Gnooks on näppärä

Gnooks-sivustolta saa lukuvinkkejä. Mene ensin osoitteeseen http://www.gnooks.com/. Valitse sitten kohta "Gnod's Suggestions". Seuraavaksi voitkin kertoa ohjelmalle kolmen lempikirjailijasi nimet, joiden perusteella saat ehdotuksia samantapaisista kirjailijoista.

Pidän monista kirjailijoista, joiden joukosta tällä kertaa valitsen Susanna Clarken, Jasper Fforden ja Jane Austenin. Minulle suositellaan Marisha Pesslia, Curtis Sittenfeldia, Christina Steadia, Elliot Perlmania, Laura Esquivelia, Ruth Reichlia, Hannah Greenia, J.M. Barrieta, Melissa Bankia ja Lionel Shriveria. Jokaisen suositellun kirjailijan kohdalla voi valita sen tuttuusasteen (vaihtoehtoina on pidän kirjailijasta, en pidä kirjailijasta ja en tunne kirjailijaa). Lopuksi voi vielä antaa palautetta kirjailijaehdotusten osuvuudesta. Ja sitten vain kirjastoon!

lauantai 15. elokuuta 2009

Ffanitan Ffordea

Pidän vallan mahdottomasti Jasper Fforden kirjoista. Fforden Thursday Next -sarja sijoittuu Englantiin, jossa kirjallisuus kukoistaa ja lapsetkin vaihtelevat innoissaan kirjailijakeräilykortteja (kuinkahan monella Dickensillä saisi vaikkapa yhden Tolstoin). Saman kadun varrella saattaa asua monta Charles Dickensiä, kaikki tosin vain alkuperäisen kaimoja; kirjailijoiden nimet kun ovat hyvin suosittuja. Poliiseillakin on työssään välillä ongelmia, kun kirjailijoiden paremmuudesta syntyneessä ja kunnon rähäkäksi äityneessä väittelyssä saattavat riehua John Milton, John Milton, John Milton ja John Milton. Shakespearen näytelmät ovat erittäin pidettyjä, ja niitä esitetään varsin menevällä tavalla.

Fforden kirjoja ei ole suomennettu, ja monenlaisten kielellisten vitsien takia niiden kääntäminen voisikin olla tuskallista. Yritin kerran itse miettiä, mitä voisi tapahtua eräässä kohtauksessa, jossa olennaisina poliisityöskentelyn välineinä toimivat "parrot" ja "carrot". Tulin siihen tulokseen, että paino ja piano voisivat toimia kohtalaisen hyvin.

Pitääpä varmaan pitkästä aikaa tarttua ensimmäiseen kirjaan, jonka nimi on "The Eyre Affair"!

perjantai 14. elokuuta 2009

Meidän kirjassamme vedenpaisumus

Kirjoissakaan elämä ei aina suju suunnitelmien mukaan. Mitenkähän suhtautuisin esimerkiksi vesivahinkoon eri genreihin kuuluvien kirjojen päähenkilönä? Mietitäänpä...

Muodikas jännäri: Olen etsimässä viidettä evankeliumia, joka on luotettavien lähteiden mukaan piilotettu Pariisin, San Franciscon, Ateenan ja Helsingin muodostaman nelikulmion keskipisteeseen. Tarkan sijainnin määrittämisessä tarvitaan toki kaikenlaisia koodeja, joiden ratkaisut olen tallentanut tietokoneelleni. Pahaksi onneksi erään uskonnollisen järjestön edustaja on päässyt selville puuhistani. Hän tuhoaa asuntoni suurella vesimäärällä ja tulee näin hävittäneeksi kaikki muistiinpanoni. Varmuuskopioita ei tietenkään ole, koska korkeasta älykkyysosamäärästäni huolimatta en ymmärtänyt mitään tietokoneen manuaalista eikä asunnostani koskaan löydy toimivaa kynää.

Chick lit: Paras ystäväni aiheutti vahingossa suuren vesivahingon kämpässäni. Koska hän on paras kaverini, en osaa olla hänelle kovin vihainen. Hän korvaa kyllä kaiken loppuvuodesta, kun hänen rahatilanteensa paranee. Yritän itse korjata vahingon, koska ainoa saatavilla oleva putkimies on entinen poikaystäväni, jota en ainakaan halua palkata. Pahaksi onneksi innokkaat remontointiyritykseni vain pahentavat tilannetta. Ei auta muu kuin yrittää saada ylennys työpaikassani, ja tienata runsaasti rahaa jossain kauempana asuvan putkimiehen palkkaamiseen. Vaikken itse sitä tajuakaan, ylennystä ei ole tiedossa. Olen niin pöljä, että on ihme, että minut on ylipäätään palkattu nykyiseen työhöni, varsinkin kun yleensä vain teen paperilennokkeja muotilehdistä ja lakkaan kynsiäni.

Englantilainen klassikko: Rappeutuneen kartanomme katto on kipeästi korjauksen tarpeessa. Syyssateet ovat jo aiheuttaneet mittavaa vahinkoa ullakolla. Pääsemme onneksi kuukaudeksi asumaan suureen ja komeaan Willow Parkin kartanoon. Kartanon omistajan poika on ihastunut rakkaimpaan sisareeni, mutta sitä ei katsota hyvällä, koska sukumme on täynnä mitättömiä, vaikkakin kunniallisia, kauppiaita ja asianajajia.

torstai 13. elokuuta 2009

Maailman ihmeellisin keksintö

Minusta kaunokirjallinen teos on ehdottomasti maailman ihmeellisin keksintö. Ajatelkaa nyt: sopimuksenvaraiset, kielen ja kulttuurin mukaan vaihtelevat, paperille präntätyt merkit muuntuvat jonkin merkillisen alkemiallisen prosessin kautta kokonaiseksi maailmaksi lukijan päässä! Osa lukijoista voi nähdä kaiken hyvin selvästi, kun taas toiset tietävät tarkalleen, miltä henkilöt ja tapahtumat kuulostavat. Eikä liene epäilystäkään, että Elizabeth Bennet, Nalle Puh ja Ford Prefect ovat meille lukijoille aivan yhtä todellisia kuin esimerkiksi Englannin kuningatar, jota useimmat meistä eivät ole koskaan tavanneet. Näiden paperisyntyisten ystäviemme ulkonäöstä ja muista tuntomerkeistä tosin on niin monia ristiriitaisia käsityksiä, että heitä ei varmaankaan koskaan voida tavoittaa haastatteluja varten.

Avatessani minulle ennestään tuntemattoman kirjan tunnen olevani osa ensimmäisten ihmisten nuotioilta alkanutta jatkumoa. Luulen tietäväni, miltä heistä tuntui heidän tajutessaan ensimmäistä kertaa, että he voivat keksiä tarinoita, kuin yhteisiä unia, henkilöistä, joita ei tarkalleen ottaen ole olemassa, mutta jotka muutaman illan jälkeen tuntuvat jo osalta heimoa. Minusta tuntuu samalta sukeltaessani uuteen tarinaan.