torstai 13. elokuuta 2009

Maailman ihmeellisin keksintö

Minusta kaunokirjallinen teos on ehdottomasti maailman ihmeellisin keksintö. Ajatelkaa nyt: sopimuksenvaraiset, kielen ja kulttuurin mukaan vaihtelevat, paperille präntätyt merkit muuntuvat jonkin merkillisen alkemiallisen prosessin kautta kokonaiseksi maailmaksi lukijan päässä! Osa lukijoista voi nähdä kaiken hyvin selvästi, kun taas toiset tietävät tarkalleen, miltä henkilöt ja tapahtumat kuulostavat. Eikä liene epäilystäkään, että Elizabeth Bennet, Nalle Puh ja Ford Prefect ovat meille lukijoille aivan yhtä todellisia kuin esimerkiksi Englannin kuningatar, jota useimmat meistä eivät ole koskaan tavanneet. Näiden paperisyntyisten ystäviemme ulkonäöstä ja muista tuntomerkeistä tosin on niin monia ristiriitaisia käsityksiä, että heitä ei varmaankaan koskaan voida tavoittaa haastatteluja varten.

Avatessani minulle ennestään tuntemattoman kirjan tunnen olevani osa ensimmäisten ihmisten nuotioilta alkanutta jatkumoa. Luulen tietäväni, miltä heistä tuntui heidän tajutessaan ensimmäistä kertaa, että he voivat keksiä tarinoita, kuin yhteisiä unia, henkilöistä, joita ei tarkalleen ottaen ole olemassa, mutta jotka muutaman illan jälkeen tuntuvat jo osalta heimoa. Minusta tuntuu samalta sukeltaessani uuteen tarinaan.

3 kommenttia:

Stina kirjoitti...

Parhaimmat lukuelämykseni ovat juuri niitä, kun olen koko illan istunut nenä kirjassa kiinni ja vasta jälkeenpäin tajuan, että elinkin siinä toisessa maailmassa aivan täysin. Se toinen maailma tuntui niin aidolta ja oikealta, että huhhuijaa.

tiiti67 kirjoitti...

Ja mikä onkaan surullisemmanihampaa kuin se, että on lukemassa loppuun kirjaa josta ei haluaisi luopua. Kun henkilöt ovat tulleet tutuiksi ja näkee paikat silmissään. Pitkittää viimeisten lukujen lukemista ja kuitenkin malttamattomana haluaa tietää miten käy!

.. ja sitten kiirehtii tutkimaan josko kirjalle olisi olemassa jatko-osia tai ainakin saman kirjailijan muita teoksia hankkimaan...

Eija kirjoitti...

Löysinpä minäkin tänne ja pistin blogin kirjanmerkkeihin.
Tarinat ovat ihmeellinen asia...vielä kun osaisi sepittääkin lukemisen lisäksi.