Ihailen kovasti lukijoita, joiden itsekuri riittää vain yhden kirjan lukemiseen kerrallaan. Kesken olevia kirjoja lojuu välillä asunnossani vino pino, osaa ihan oikeasti luen ja toiset ovat ikuisuusprojekteja. Tämä "monikirjaisuus" aiheuttaa välillä hämmentäviä tilanteita, kun kirjojen tapahtumat sekoittuvat lukijaparan päässä. Näitä tilanteita voisi kutsua vaikka "mitä, onko sukellusveneissäkin nykyään kristallikruunuin koristetut tanssisalit" -ilmiöksi.
Moniin yhtä aikaa luettavina oleviin kirjoihin voi olla esimerkiksi seuraavia syitä:
Tilanpuute. Varsinainen kesken oleva kirja on kokonsa puolesta venäläinen klassikko, ja veisi liikaa tilaa laukussa sekä aiheuttaisi vakavia vammoja kantajalleen. Niinpä laukkuun on syytä pakata jotain kevyempää kannettavaa.
Katu-uskottavuus. Kesken oleva kirja on niin kaukana venäläisestä klassikosta, että Vakavan Lukijan maine kärsisi ankaran kolauksen sen lukemisesta julkisella paikalla. Niinpä varsinaisen kesken olevan kirjan tilalle pakataan jotain sisällöltään riittävän painavaa luettavaa silloin, kun mennään ihmisten ilmoille.
Vaihtelunhalu. Lukija nyt vain välillä haluaa lukea mammuteista ja toisinaan taas 3000-luvun roboteista. Onko siinä jotain pahaa?
Yhteensopivat värit. Kirjan kansien on sovittava yhteen muun vaatetuksen kanssa, kaikkihan sen tietävät.
Keskittymiskyvyttömyys. "Jaa, taas kolmenkymmenen sivun verran ympäristön kuvailua. Taidanpa aloittaa tätä toista kirjaa."
Organisointikyvyttömyyden ja kirjatulvan kauhistuttava yhdistelmä. Kaikkiin kirjastosta lainattuihin kirjoihin on paljon varauksia. Lisäksi lukija on bookcrossaaja, ja sitäkin kautta saadut kirjat pitäisi jo oikeastaan laittaa seuraaville lukijoille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti